Tämä tarina kertoo kokouksesta, jonka piti ratkaista varastetun paineensäätimen ongelma. Sen sijaan kokous hyväksyi rotan jäseneksi, antoi sille tililaatikon väliaikaiseen hallintaan ja paljasti listan ihmisistä, joiden ei pitänyt koskaan näkyä papereissa. Höyrypihlajassa totuus ei aina tule esiin siksi, että joku on rohkea. Joskus se tulee esiin siksi, että rotta painaa väärää nappia keksillä.
Lue edellinen osa 1/6: Pimittäjät luulivat pitävänsä salaisen kokouksen — kunnes rakennus alkoi tarkistaa kuitteja
Rotta istui tililaatikon päällä.
Se istui siinä kuin laatikko olisi aina kuulunut sille.
Laatikko oli keskellä pitkää pöytää. Pöydän ympärillä istuivat Pimittäjät: salakuljettajia, kirjanpitäjiä, vartijoita ja ihmisiä, jotka näyttivät aina tietävän liikaa muiden asioista.
Rotta piteli pientä keksiä etukäpälissään ja pureskeli sitä rauhallisesti.
Pimittäjät tuijottivat rottaa.
Vladimir tuijotti Pimittäjiä.
Pöydällä lepäsi varastettu paineensäädin. Se oli vanha, raskas ja liian lämmin. Sen kyljessä kulki punainen ura, joka oli alkanut hehkua hiljaa.
Se ei ollut hyvä merkki.
Punaliivinen kärppä nosti kätensä.
“Ehdotan, että rotta ei voi olla jäsen”, hän sanoi. “Se ei ole kirjoittanut nimeään, osoitettaan eikä suosittelijaa.”
Seinässä oleva tulostusaukko raksutti.
Paperi liukui ulos.
HAKIJA ON JÄTTÄNYT HAMMASJÄLJEN.
Kärppä katsoi paperia.
“Hammasjälki ei ole allekirjoitus.”
Tulostusaukko raksutti uudestaan.
HAMMASJÄLKI HYVÄKSYTÄÄN, JOS KÄSIÄ EI OLE KÄYTETTÄVISSÄ.
Yksi kirjanpitäjistä kuiskasi:
“Se on vanha satamasääntö.”
Kaikki katsoivat häntä.
Hän nosti kädet.
“En minä sitä kirjoittanut.”
Vladimir sanoi pöydän toiselta puolelta:
“Omistajat.”
Pimittäjänaisen kasvot kiristyivät. Hän piti asioista, jotka voitiin piilottaa kansioon.
“Tämä on sisäinen hallinto-ongelma”, hän sanoi.
Vladimir katsoi paineensäädintä.
“Varastettu säädin.”
“Se on myös hallinto-ongelma.”
Vladimir vilkaisi rottaa.
Rotta pudotti keksinmurun rinnuksilleen eikä piitannut vähääkään.
Kärppä nappasi pöydältä nahkakantisen sääntövihon. Sen kannessa luki:
PIMITTÄJIEN SISÄISET SÄÄNNÖT
Ei viranomaisille
Kärppä selasi vihkoa nopeasti.
“Pykälä kaksitoista”, hän sanoi. “Jäsen voidaan erottaa, jos hän vahingoittaa syndikaatin etuja tai aiheuttaa mainehaittaa.”
Rotta raapi korvaansa takajalalla.
Tulostusaukko raksutti.
PURESKELU EI YKSIN RIITÄ EROTTAMISEEN.
Kärppä sulki vihon.
“Se ennakoi meitä.”
Vladimir ei sanonut mitään. Hänen ilmeensä kertoi, ettei se ollut vaikeaa.
Pimittäjänainen nousi seisomaan.
“Hyvä on. Järjestämme kurinpitokäsittelyn.”
Kaksi vartijaa nyökkäsi. He näyttivät helpottuneilta. Vartiointi oli helpompaa kuin rotan oikeuksien selvittäminen.
Tulostusaukko raksutti.
KURINPITOKÄSITTELY VAHVISTETTU.
Kärppä osoitti rottaa.
“Nyt meillä on menettely.”
Uusi paperi tuli ulos.
ASIANOSAINEN JÄSEN TULEE KUTSUA KÄSITTELYYN.
“Kyllä”, kärppä sanoi. “Tietenkin.”
Tulostusaukko jatkoi.
ASIANOSAINEN JÄSEN EI VOI POISTUA TILILAATIKOLTA ENNEN OMISTUSSELVITYSTÄ.
Kärppä pysähtyi.
“Mitä?”
Tililaatikko naksahti.
Sen etupuoleen liukui pieni messinkikyltti.
VÄLIAIKAINEN HALLINTA: ROTTA
PERUSTE: ENSIMMÄINEN PURESKELEVA KOSKETUS
Huoneessa tuli hyvin hiljaista.
Yksi kirjanpitäjä kuiskasi:
“Tuo on juridisesti hirvittävä lause.”
Pimittäjänainen sulki silmänsä.
Vladimir astui lähemmäs pöytää.
Paineensäädin sihahti.
Sen punainen ura kirkastui. Pöydällä oleva sanomalehti käpristyi lämmöstä. Yläpuolen putket alkoivat koputtaa hitaasti.
“Omistajat”, Vladimir sanoi uudestaan.
Pimittäjänainen katsoi häntä.
“Me emme voi avata laatikkoa.”
Vladimir katsoi rottaa.
“Pyytäkää.”
Kukaan ei puhunut.
Kärppä kääntyi hitaasti rottaa kohti.
Rotta pureskeli keksiä.
Kärppä kumarsi sille hyvin vähän.
Se oli niin pieni kumarrus, että sen oli tarkoitus olla arvokas. Siksi se näytti erityisen nöyryyttävältä.
“Arvoisa väliaikainen hallussapitäjä”, kärppä sanoi, “saisimmeko katsoa tililaatikon sisälle?”
Rotta pudotti murusen laatikon päälle.
Tulostusaukko raksutti.
SUOSTUMUS EPÄSELVÄ. MURU EI OLE PÄÄTÖS.
Yksi vartijoista alkoi nauraa.
Pimittäjänainen katsoi häntä.
Vartija lopetti heti.
“Tarvitsemme tulkin”, kärppä sanoi.
Vladimir katsoi häntä.
“Ei.”
“Sinä tunnet rotat.”
Vladimir katsoi keksitarjotinta.
“Syy on tuossa.”
Rotta katsoi Vladimiria.
Vladimir katsoi rottaa.
Mitään ei sanottu. Mutta he ymmärsivät toisensa.
Alakaupungissa oli vanha sääntö: jos rotta löytää ruokaa, älä seiso ruuan ja rotan välissä.
Rotta nousi takajaloilleen.
Kärppä henkäisi.
“Se aikoo puhua.”
Rotta aivasti.
Tulostusaukko raksutti.
LAUSUNTO VASTAANOTETTU.
Pimittäjänainen painoi sormensa nenänvarrelle.
“Ei.”
LAUSUNTO ON LYHYT, MUTTA VAPAAEHTOINEN.
“Ei.”
JÄSENEN NENÄÄN LIITTYVÄÄ ILMAISUA EI SAA SIVUUTTAA ILMAN SYYTÄ.
Kirjanpitäjä kuiskasi:
“Tämä on pahempaa kuin verojaosto.”
Vladimir kääntyi katsomaan häntä.
Kirjanpitäjä päätti, ettei ollut sanonut mitään.
Silloin varastettu paineensäädin päästi matalan äänen.
Pöydän alla olevat putket vastasivat. Vanha kokoushuone alkoi täristä vähän. Se oli rakennettu kauan sitten kuljettamaan ääntä ja painetta. Nyt se muisti molemmat.
Katsomon takaa kuului kolahdus.
Kirjanpitäjä kalpeni.
“Tuo oli itäinen tasauslinja.”
Pimittäjänainen katsoi paineensäädintä.
“Paljonko meillä on aikaa?”
Kirjanpitäjä nieli.
“Ei paljon.”
Tulostusaukko raksutti.
AIKA-ARVIO EI OLE LOHDUTTAVA.
Vladimir hymyili vähän.
Kärppä osoitti paperia.
“Me emme kirjoittaneet tuota.”
Vladimir katsoi sääntövihkoa.
“Kirjoititte muun.”
Pimittäjänainen tarttui vihkoon.
“Me äänestämme poikkeustilasta.”
Vladimir painoi kätensä pöytää vasten.
Puu narahti.
“Ei.”
Hän ei huutanut. Se teki sanasta pahemman.
“Ilman käytöstä ei äänestetä.”
Paineensäädin sihahti.
“Paineesta ei äänestetä.”
Rotta lopetti pureskelun.
Vladimir sanoi:
“Omistajat.”
Pimittäjänainen kohtasi hänen katseensa.
Hän ei ollut pelkuri. Hän oli pahempi: ihminen, joka osasi muuttaa pelon säännöiksi, komiteoiksi ja muiden allekirjoituksiksi.
“Jos nimeän omistajat”, hän sanoi, “minut nimetään heidän kanssaan.”
Vladimir nyökkäsi.
“Niin.”
“Jos en nimeä heitä, säädin purkaa paineen tähän huoneeseen.”
“Niin.”
“Ja jos yritän siirtää vastuun rotalle?”
Rotta nosti päänsä.
Vladimirin hymy katosi.
Kärppä kuiskasi:
“Älä siirrä vastuuta rotalle.”
Pimittäjänainen katsoi häntä.
Kärppä nosti sääntövihon suojakseen.
“Se tuntuu huonolta idealta.”
Tulostusaukko raksutti.
VASTUUN SIIRTÄMINEN ROTALLE: EPÄSUOSITELTAVAA.
Vladimir murahti.
Tulostusaukko raksutti uudestaan.
KORJAUS: ERITTÄIN EPÄSUOSITELTAVAA.
Kukaan ei hengittänyt hetkeen.
Sitten rotta työnsi kuonollaan tililaatikon kantta.
Kansi ei auennut.
Rotta työnsi uudestaan.
Laatikko naksahti, mutta pysyi kiinni.
Kärppä kumartui eteenpäin.
“Ehkä se yrittää antaa luvan.”
“Tai etsiä lisää keksejä”, vartija sanoi.
Pimittäjänainen katsoi häntä.
Vartija lisäsi nopeasti:
“Molemmat ovat mahdollisia tulkintoja.”
Rotta tarttui jäljellä olevaan keksinpalaan ja raahasi sen laatikon oikeaan kulmaan.
Siellä, vihreän pöytäveran alla, oli pieni messinkipainike. Se oli piilotettu koristeen näköiseksi.
Kärppä jähmettyi.
“Tuota ei pitäisi näkyä.”
Vladimir katsoi häntä.
Kärppä vaikeni.
Pimittäjänainen sanoi hyvin hiljaa:
“Varamenettely.”
Vladimir ei liikkunut.
Nainen jatkoi, koska hiljaisuus oli nyt vaarallisempi kuin totuus.
“Jos laatikko on vaarassa päätyä viranomaisille, se tyhjentää näkyvän sisällön.”
“Ja oikeat asiakirjat?” Vladimir kysyi.
“Ne putoavat alempaan luukkuun.”
“Mihin luukku vie?”
Pimittäjänainen katsoi pöytää.
“Paikkaan, jota ei ole merkitty käyttökelpoisiin karttoihin.”
Rotta painoi messinkipainiketta keksillä.
Tililaatikko päästi tyytyväisen metallisen äänen.
Pöydän alla aukesi salalokero.
Sieltä valahti nippu kapeita kortteja. Ne oli sidottu halvalla punaisella langalla.
Kortit levisivät pöydälle.
Niissä oli nimiä.
Omistajia.
Hyötyjiä.
Veneitä.
Reittejä.
Laiturikoodeja.
Yksi kortti liukui Vladimirin käden lähelle.
Hän ei ottanut sitä heti.
Pimittäjänainen tuijotti kortteja, kuin ne olisivat pettäneet hänet.
Kärppä kuiskasi:
“Rotta löysi varamenettelyn.”
Tulostusaukko raksutti.
AUDITOINTI EDISTYY.
Rotta nousi taas tililaatikon päälle.
Tällä kertaa sillä oli punainen lanka hampaissaan.
Vladimir katsoi sitä pitkään.
Sitten hän katsoi Pimittäjiä.
Kärppä sanoi heikosti:
“Vihamielinen osakas?”
Vladimir pudisti päätään.
Hän otti ensimmäisen kortin pöydältä.
“Vihamielinen tilintarkastaja.”
Paineensäädin sihahti.
Ovet pysyivät lukossa.
Ja jossain syvällä itäisen tasauslinjan takana venttiili löi kolme kertaa kiinni, avautui kerran väärään suuntaan ja alkoi imeä vettä väärään suuntaan.
(jatkuu...)
Loppukommentit
Jos joskus löydät rotan istumasta tililaatikon päällä, älä naura sille. Se ei ehkä tiedä, mitä se omistaa, mutta Höyrypihlajan koneet saattavat tietää. Ja jos koneet alkavat tulostaa päätöksiä, kokous ei ole enää sinun hallinnassasi.